Olen sinut vartaloni kanssa, ja se on minulle tärkeintä. Ulkonäkö on aikoja sitten ohitettu elämäni muiden priorititeettien toimesta. En tarvitse muiden hyväksyntää tai kommentteja asiaan liittyen (toki onhan niitä silti kiva lukea :D). Älä kuitenkaan ymmärrä minua väärin: meikkaan lähes joka päivä, pukeudun siisteihin iänmukaisiin vaatteisiini, kampaan hiukseni ja katselen altakulmien ja huvittuneena "räjähtäneen" näköisinä ulkona liikkuvia ihmisia. Nuorempana en voinut edes avata ulko-ovea ilman itseni laittoa, mutta ikä ja lapset ovat kieltämättä saaneet minut laiskemmaksi sen suhteen. Ja terveellinen elämäntapa on se mitä itse haluaisin noudattaa ulkonäköä liikaa tuijottamatta, ja välittää sen tietysti lapsillenikin. Onhan se ehkä vähän helpompaakin kun on kahden pojan äiti :)
perjantai 2. elokuuta 2013
Täällä ei mitään nähtävää...
Taidan olla suurinpiirtein ainoa äitibloggaaja, joka ei ole julkaissut kuvia haasteeseen (en viitsi linkittää mitään, tiedätte kaikki mistä puhun) liittyen. Olen käynyt katsomassa muiden vartaloita, ja todennut ettei minulla ole enää mitään lisättävää. Olen täysin tavallinen, normaalipainoinen, raskausarveton, pömppämahainen äiti-ihminen. Sektioarven voi tietysti laskea raskausarveksi, mutta sekin on parantunut melko näkymättömäksi, eikä sitä kuvaan edes saisi ilman "vesirajalla" liikkumista. Raskauksieni välillä vartaloni palautui lähes aikaan ennen raskautta, lukuunottamatta pehmeää alavatsaa, jota myös pömpäksi kutsutaan. Tällä hetkellä paino on alle raskautumisen, mutta maha senkun pysyy. Painoni nousi molemmissa raskauksissa semmoset 15 kiloa, jotka olen karistanut jossain vaiheessa. En siis kuitenkaan ollut missään rantakunnossa viikoissa laskien, vaan ennemminkin siihen on mennyt lähemmäs vuosi, eikä ne kilot todellakaan ole itsestään pudonneet.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ahhahaa ihana :D - sama täällä, ei lisättävää kyllä juu, vatsa löytyy ja pysyy ;)
VastaaPoistaToi onkin kyllä kumma juttu, että miksi sitä nuorena on aina enemmän tärkeää miltä näyttää? Vanhemmiten kolmen lapsen kotiäitinä ei kyllä aina ehdi laittaa ripsiväriä ennen kotoota poistumista tai tuppaa käymään koirien kanssa lenkillä pikkusissa yöshortseissa :D. Muistan elävästi omasta teini-ajasta esimerkiksi sen kun kesähelteillä pidin mustia sukkahousuja päällä vain koska jalkani olivat niin valkoiset! Voi Anni sinua, eihän ne toki rusketukaan koskaan kun eivät pääse aurinkoon ;)
Huomasin, että sielläkin oli haaste jätetty väliin. Meitä taitaa olla siis kaksi :D
PoistaTaitaa tässäkin asiassa kokemus, siis tässä tapauksessa ikä, tuoda varmuutta itsetuntoon ja ehkä pienoista positiivista välinpitämättömyyttäkin. Kaikkea sitä piti nuorempana päälleen vetää, että olisi näyttänyt olevinaan hyvälle ja saanut muilta "hyväksynnän", kuten ne mustat sukkahousut :D Oi nuoruus, onneksi se ei tule enää takaisin (ainakaan sen huonon itsetunnon muodossa) :D
Kyllä tässä aika pitkälti lasten ehdoilla mennään, ja jos aikaa ei löydy sen ripsarin laittamiseen ennen kauppareissua niin sitten mennään au naturelina :D Täälläkin on lähdetty vaunuttamaan tyyliin yöpuvussa jos sillä tilanne on saatu rauhoittumaan, ja roskat nyt vähintään viedään ulos puolialasti :P Onneksi asutaan suht' hiljaisella seudulla, ja naapuritkin on hyvin tuttuja :)
Niin just, mutta sitten joskus kun pääsee tyttöjen kanssa käymään vähän kaupungilla niin onkin kiva laittaa meikkiä - tulee ihan eri fiilis, kun ei päivittäin mene samalla pärställä :)
PoistaTäysin totta :) Peiliin on ihana katsoa ja yllättyä miten kivalle toisinaan voi näyttääkin :D
PoistaHaha, toisinaan - todella :D
Poista