perjantai 29. marraskuuta 2013

Lentomatka takana (jee!!!!)

Takana piiiiiitkä, siis vähän vajaa 11 tunnin lentomatka. Jotenkin se ei vaan tuntunut niin pitkälle. Lento meni siis yllättävän hyvin, vaikka Eliaksen ensimmäinen nukahtaminen ja siirtäminen nukkumaan vauvakoppaan ei onnistunut edes huonosti, vaan saimme rauhoitella raivoavaa pienokaista koko porukan voimin (onneksi ei tarvinnut hävetä, sillä Elias ei todellakaan ollut koneen ainoa raivopää). Saimme siis käyttöömme vauvakopan lentokoneeseen, mikä oli ihan kiva juttu, kun sai edes vähän oikoa väsyneitä käsiään ja jalkojaan. Elias nukkui noin puolet matkasta, josta varmaan puolet kopassa ja puolet sylissä.  Ruokakin maistui eikä korviinkaan sattunut paineenvaihtelut. Itse nukuin lopussa n. 20 min, joten aika sekava olotila on tällä hetkellä. Ja vaikka just nyt sataakin vettä, niin onpahan ainakin LÄMMIN!!

(Postasin tämän Blogger-appsilla puhelimella, joten pyydän anteeksi hankalaa fonttia ja ylisuurta kuvaa)

torstai 28. marraskuuta 2013

Umpiointi

Sosetehtaassa käynnistyi eilen vauvanruoan purkittaminen umpioimalla tulevaa lomamatkaa varten. Koska matkakohteessamme ei ole myynnissä nimenomaan lihasoseita meidän allergiselle pienokaiselle, ajattelin tehdä jokaiselle päivälle oman liha-annoksen yhteen purkkiin jatkettuna pienellä määrällä kasviksia. Koska tämä meidän 9 kk tarvitsee joka aterialla n. 20 g lihaa, ja sitä syödään kaksi kertaa päivässä, pitäisi yhteen purkkiin saada osumaan n. 40 g lihaa. Pikaisesti pääteltynä ostamastani 530 gramman kanafilepaketista pitäisi siis saada 12 purkkia aikaiseksi. Kasvikset heittelin sekaan ihan summassa, ja täytyy kyllä sanoa että nappiin osui! Sosemassasta tuli täsmälleen 12 purkkia piripintaan täytettynä.

Vauvansoseen umpioiminen 

Näitä tarvitset

x määrä vauvansosepurkkeja kansineen (parhaiten toimivaksi olen kokenut Hipp -purkit ja niiden kannet)
uuni & liesi
2(-3) kattilaa
hansikkaat

Esivalmistelut


Laita purkit kansineen likoamaan veteen edellisenä iltana. Tarkoitus on herätellä purkeissa mahdollisesti uinuvat bakteerien itiöt, jotta ne tuhoituisivat uunissa steriloitaessa. 










Valmistus

Laita purkit kansineen 125 °C uuniin steriloitumaan vähintään 30 minuutiksi. Valmista sose samaan aikaan purkkien tekeytyessä. 















Nämä laitoin

530 g kanaa
1 parsakaali
450 g kukkakaalia
500 g maa-artisokkaa
1 avokado

Laita kanat kattilaan ja laita vettä sen verran, että ne peittyy. Keitä hetki, lisää kasvikset ja keitä kunnes kypsiä.






Purkitus


Ota purkit uunista. Laita hansikkaat käteen, jotta vältyt palovammoilta. Lusikoi sosetta purkki täyteen varoen sotkemasta purkin suuta. Sulje purkit kansilla löyhästi. Laita purkit kattilaan, jossa on vettä 2/3 purkkien korkeudesta ja keitä sose kiehuvaksi (n. 15-30 min). Keitä toisessa kattilassa yhtä monta kantta kuin sinulle on purkkeja (vähintään 5 minuuttia). Jätä kannet veteen jäähtymään käsin kosketeltaviksi (ei tarvitse olla kauan). Nosta purkit pois vedestä ja vaihda kansien tilalle toisessa kattilassa keitetyt ja hieman jäähtyneet korkit. Jäähdytä. Tarkista umpioinnin onnistuminen kokeilemalla kannen keskiosaa. Jos keskiosa on painunut alas, olet onnistunut hienosti!



Ja se miksi näin monimutkainen kansien kanssa venklaus, on ainoastaan siitä syystä, että näin onnistuu varmasti. Tein nimittäin hyvin monta kertaa tämän keittämis/jäähdytyshomman samoilla kansilla, ja joka kerta vain muutama umpioitui (josta syystä loput vaihekuvista jäi ottamatta, eli herrrmmot meni :D ) Luulen syyksi sitä, että kannet olivat liian kuumia ottaakseen kunnolla jengoilleen, minkä takia ilma pääsee jostain raosta purkkiin. Eikä kansien tarvinnut jäähtyä edes paljoa, että niitä pystyi paljain käsin vääntelemään. Toki tämän voi tehdä myös kiertämällä kannet vain kiinni keittämisen jälkeen, mutta  varmemmin onnistuu näkemällä vähän enemmän vaivaa (eikä edes paljon!).



P.S. Seuraava postaus toiselta puolen maailmaa (toivottavasti, mutta mikäli ei, niin nähdään kahden viikon päästä!)

maanantai 25. marraskuuta 2013

Thaimaa, osa 1: Paniikki & Suunnittelua

Ilmassa alkaa olla pientä jännityksen makua (lue: juoksen ympyrää kotona aloittaen milloin mitäkin saamatta mitään valmiiksi). Vasta äskenhän matkaan oli vielä neljä viikkoa, ja nyt vain muutama päivä! Vielä olisi paljon tehtävää ennen matkaa, ja ennen kaikkea pitäisi alkaa varmistua, että kaikki tarvittava on lähdössä mukaan. Lisähaastavuutta matkaan aiheuttaa tietysti Eliaksen allergiat, jonka vuoksi suurin osa ruoista on valmistettava itse ja otettava matkaan kotimaasta. Thaimaan vauvojen valmisruoka tarjonta kun on aika suppea, eikä esim. lihasoseita ole lainkaan myynnissä (kiitos Chardonnay erittäin hyvästä postauksesta!)

TO DO

- rahan vaihto Forexissa
- luottokorttin maarajauksen muuttaminen
- vaatteiden pesu ja pakkaaminen
- puhelimen muistin tyhjennys uusia kuvia varten
- iPad matkakuntoon (uusien videoiden, pelien lataaminen yms. koneeseen)
- Eliaksen ruokien ostaminen ja valmistaminen
- lääkärintodistus allergioista, että saa viedä omat ruoat lentokoneeseen
- mahdollinen antibiootti varalle matkaa varten (Elias taas räkäinen… :( )
- joulukorttien kirjoitus ja lähetys (tullaan tosiaan sitten vasta kun lähetyspäivä on mennyt)
- matkan aikana erääntyvien laskujen maksu
- kyydin tilaaminen lentokentälle
(-kyydin tilaaminen perillä hotellille? luulisin kyllä, että kentällä on takseja ilman tilaamistakin…)
- käsimatkatavaroiden pakkaaminen mahdollisimman järkevästi

OSTOKSET

- ruoat: hirssihiuteleet, -jauhot, quinoa, hedelmäsoseet (n. 20 prk!)
- matkasyöttötuoli (sack'n seat -tyylinen)
- matkalaukku (meinasi unohtua, että Eliashan tarvitsee myös :D)
- kamera  



MUKAAN MUUTA

- sauvasekoitin ja kuppi
- vaippoja muutamaksi päiväksi
- lentokoneeseen uuninkestävä astia ruoan lämmitystä varten (minulle)
- jotain viihdykettä lentokoneeseen Eliakselle (mahdollisimman kovaääniset ja piippaavat lelut kanssamatkustajien riemuksi?)
- matkarattaat 
- unohdanko nyt jotain…




Ruoista vielä sen verran, että suunnittelin tekeväni vähän "tuhdimpaa" lihasosetta mukaan umpioimalla. Periltä saa kuitenkin esim. kukkakaalia, niin voin keittää ja soseuttaa sitä jatkoksi siellä. Onneksi meillä on perillä huoneistossa ihan "täysinvarusteltu" keittiö, joten siellä on hella ja jääkaappi yms. Sen verran tuuria(?) sentään varatessa oli, vaikka varaushetkellä en tiennyt vielä mitään Eliaksen allergioista.

Pakkaaminen tuottaa myös aika isoa päänvaivaa, sillä matkatavararajoitukset lentokoneessa ovat tiukentuneet sitten viime reissun. Nyt saa viedä koneeseen enää max. 20 kg per tyyppi, joihin SISÄLTYY max. 5 kg käsimatkatavaraa!! Eihän tuossa mitään jos matkustaisit pelkästään aikuisten kesken, mutta tämä vaippaikäinen tuppaa tarvitsemaan aika paljon enemmän tavaraa, vaikka vaatteet ei painakaan juuri mitään...


perjantai 22. marraskuuta 2013

Hullut päivät Meandin malliin

On sitä varmaan ihan kahjo, mutta niin vain piti lähteä Meandin Outlet -tapahtumaan Espooseen. Ehkä hieman tilannetta pelasti se, että ystäväni oli hieman myöhässä sovituista treffeistä, ja pääsimme paikalle vasta hieman ennen puoltapäivää. 


Olimme alunperin sopineet, että toinen odottaa lasten kanssa (5 lasta) autossa ja toinen käy shoppailemassa. Pian kuitenkin selvisi, että suunnitelma oli täysin tuhoon tuomittu. Pikainen kurkistus sisälle ostoskeskukseen paljasti monen sadan metrin jonon kassalle, vaikka itse myyntitilassa ei juurikaan ketään ollut  enää shoppailemassa. 


Eikun lapset mukaan, nuorimmat toinen rattaisiin ja toinen Manducaan, ja suunta sekaan hulinaan. Suurinosa edullisista 5 euron pöydistä olivat tyhjiä, mutta kevään mallistoa oli reippaasti jäljellä. 


Siinä pöytiä selaillessa jonokin lyheni puoleen siitä mitä se oli kun saavuimme paikalle. Lisäksi täytyy kiittää hyvää päättelyäkykyään ottaa käteistä mukaan, sillä saimme maksettua ostokset vähän niinkuin jonon ohi suoraan myyjille.

Jouduin ostamaan kaksi, kun löysinkin oikeaa koko olevan
jumpsuitin tuon isomman jälkeen. Harmi :D
Hauskinta oli selitellä muille asiasta tietämättömille ihmisille tätä ostoshysteriaa. Satunnaiset ohikulkijat pällistelivät sisälle päin ja osa jopa uhkarohkeasti kävi vilkaisemassa myyntipöytiäkin. Mutta eipä kukaan viitsinyt jäädä jonottamaan siihen järkyttävän pitkään jonoon, missä ilmeisesti parhaimmat olivat jopa 2 tuntia. 

Esikoisen uusi asu Thaimaahan

Vessareissulla jutustelimme myös valokuvaajalle, joka oli saapunut kuvaamaan ostoskeskusta. Oli kuulemma ollut hyvin järkyttynyt kun oli päässyt todistamaan miten mammat juoksee pöytien kimppuun ovien avauduttua. 

No emmää nyt tiedä olisko näitä tarvittu…ja kuvan
ulkopuolelle jäi vielä sweatjacket yms.

 Äiti sai myös ekat meandinsa parin puseron ja yhden mekon muodossa. Olivat tosi kivannäköiset päällä, ja tuolla 10 euron hinnalla ne raski ostaakin!


Lopuksi siirryimme sitten meille nauttimaan leipomaani porkkanakakkua. Tai siis muut nautti, minä katselin vierestä. Mutta hyvää kuulemma oli!

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Haaste, osa ∞

Kiitos Veljekset Sisu ja Voiman Annimarille haasteesta! Tämä on sama mihin vastasin viimeksi, joten olen nyt todella laiska, enkä tee muuta kuin vastaan Annimarin todella hyviin kyssäreihin. Anteeksi siis tylsyyteni :)

1) myytkö tarpeettomat tavarat kirppiksellä, netissä vai lahjoitat ystäville/Uffiin?

Uskallankohan edes tunnustaa… En oikeastaan mitään noista, vaan heitän ne yksinkertaisesti roskiin. Tietty jos on kyse arvokkaammasta tavarasta, esim. huonekalusta, niin voin yrittää myydä sen ensin. Mutta jos ostajaa ei ala näkyä, niin kaatopaikalle käy tie. Lastenvaatteita myyn kyllä jonkun verran netissä, mutta useimmiten ne on jääneet jemmaan "seuraavalle".

2) mikä on lempiryhmäsi Facebookissa, jos olet jollain jäsenenä?

Kuulun varmaan 20+ eri Fb-ryhmään, joista jokaiselle on kyllä käyttöä, enemmän tai vähemmän. Varsinaista lempparia ei oikeastaan ole, mutta ehkä eniten tulee käytettyä omaa salaista perhe-ryhmäämme.

3) milloin olet liittynyt Facebookkiin, jos olet liittynyt?

Liityin tammikuussa 2009, ensin vastustettuani pitkään ajatusta. Lopulta kuitenkin aika kävi "pitkäksi" äitiyslomalla, ja annoin periksi. Eikä se nyt niin huono juttu ollutkaan.

4) haluaisitko joskus muuttaa johonkin toiseen kaupunkiin?

Hmm, ehkä pitäisi kysyä ensin, haluaisinko edes muuttaa kaupunkiin :) Tykkään asua täällä "böndellä" metsän ympäröimänä, ja paikassa jossa lähimmälle valaistulle asfalttitielle on edes joitain kymmeniä metrejä. Ehkä sitten, kun jään eläkkeelle.

Olisiko kaupungissa takapihalla tämmöistä maisemaa…?


5) tai kenties ulkomaille?

No mikä jottei, kunhan se olisi joku paikka jossa on kesä ympäri vuoden. Silloin ehkä jo pieni kaupunkikin kävisi!

6) talvi vai kesä?

Mä otan nämä molemmat ja jätän syksyn ja kevään välistä!

Vaikka toisaalta, syksyllä voi maisemat olla todella kauniitkin, jos siis ei sada koko ajan! 

7) voisitko joskus harkita ottavasi sijaislapsen?

Kyllä, itseasiassa olemme vieneet ajatuksen toiminnan tasollekin. Ennen kuin tulin toisen kerran raskaaksi, olimme saaneet paikan PRIDE-koulutukseen. Raskauden varmistuttua sovimme lykkäävämme koulutusta parilla vuodella, mikä tälleen jälkikäteen ajateltuna oli todella hyvä juttu. Eliaksen allergiat ja yövalvomiset vievät nyt niin paljon voimia, ettei sijaislapsen tasavertaiseen kohteluun riittäisi rahkeita. Paikka on siellä meille kuitenkin edelleen varattuna, kunhan ensin tästä selvitään.

8) laiva vai lentokone?

Lentokone, ehdottomasti! Mitä nopeammin perillä, sen parempi.

9) mitä haluat tehdä 5-vuoden päästä?

Haluan olla kotiäiti! Suuret on mulla haaveet <3 Ne Pienet Hetket lasten kanssa ovat korvaamattomia!


Tällä tavalla minä lähden etenemään. Varovasti, varovasti.. ettei satu nenu lattiaan!


10) pyykit vai tiskit?

Tiskikone, monta kertaa päivässä. Pyykit hoitaa mies, koska rikon kuulemma pesukoneen O.o (sopii kyllä minulle!)

11) käytkö usein kirpputoreilla?

Minun kirpparireissut keskittyy aina mummolareissun yhteyteen, ja siellä ollessa voin käydä kirpparilla vaikka joka toinen päivä! Kodin lähellä olevat kirpparit eivät ole sytyttäneet, vaikka jotkut niitä ovat kehuneetkin. 

tiistai 19. marraskuuta 2013

Vertaistukea

Olen vertaistuen suurkuluttuja. Etsin aktiivisesti, osallistun, kyselen, kyseenalaistan, ihmettelen ääneen, luen mielelläni muiden kokemuksia ja myös mielelläni kerron miten meillä menee. Olen saanut vertaistukea pääasiassa eri keskustelupalstoilla ja täällä blogissa (<3), mutta olen myös viritellyt keskustelua ventovieraiden äitien kanssa sopivissa tilanteissa, ja saanut ihanaa lohtua (ja ehkä sitä antanutkin) päivitellessämme pienen ihmisen elämää.

Viimeksi tänään olimme poikien kanssa käymässä eräällä isolla lääkäriasemalla. Koska oli Eliaksen ruoka-aika, menimme syömään lapsille tarkoitettuun taukotilaan. Viereen tuli reilua kuukautta nuorempi lapsi haukkaamaan omaa evästään äitinsä kera. Keskustelu virisi ensin ruokapurkista (sama hedelmäsose), ja siirtyi nopeasti allergioihin todettuani, ettei Elias muuta voi syödäkään "kun tässä ei ole riisiä". Siinä sitten reilun puolen tunnin ajan keskustelimme miten allergiat ovat meillä ilmenneet, miten meillä nukutaan ja pohdittiin mikä mahtaisi kaverin vauvaa vaivata. Heillä siis selvittelyt olivat melkoisen alkuvaiheessa. Ja ah, niin samanlaisia ongelmia, joita muut eivät todellakaan voi ymmärtää ellei itse ole niitä kokenut! En tietenkään voi sanoa, että olisin iloinen jos muutkin vanhemmat ja heidän lapset kärsivät näistä samoista ongelmista, mutta se on vaan jotenkin niin terapeuttista. Siis se, että tietää kesken makoisimpien unien herätessä, ettei todellakaan ole yksin. Ettei ole ainoa vanhempi täällä maan päällä, joka samalla hetkellä valvoo ja suree sitä miten saisi lohdutettua vauvansa taas uneen. Minä saan voimaa siitä, ja niin saa moni muukin, ainakin jos katsoo miten paljon eri keskusteluforumeilta etsitään apua milloin mihinkin ongelmiin. Mitä sitä ennen tehtiin, ennen tätä maailmankatsomuksen mullistanutta maailmanlaajuista verkkoa? Mitä jos tuttavapiirissä ei kertakaikkiaan ollut ketään johon samaistua? Ja jos ainoa, josta apua edes pystyi pyytämään oli neuvola…

Olen saanut todella paljon lohtua siitä tiedosta, ettei lapsemme todellakaan ole ainoa maailmassa, jolla on "miljoona" ruoka-aineallergiaa. Eikä ainoa, jolle ei löydy sopivaa maitoa, ei ainoa 9 kk ikäinen, joka ei ole eläissään nukkunut läpi yön, ei ainoa, jonka äiti stressaa öisin kuunnellen lapsensa hengitystä, vaikka kerrankin saisi nukkua. Siis suosittelen lämpimästi! Hakeutukaa, etsikää, osallistukaa, mikäli tilanteenne vaikuttaa "lohduttomalle". Muilta saman kokeneilta saa joskus todella kullanarvoisia vinkkejä esim.  ihan konkreettisesti siitä mitä ruoka-ainetta kannattaisi kokeilla, tai ylipäänsä ihan vain sen tiedon, että juuri heillä on ollut sama tilanne, ja siitä on selvitty hengissä! Tottakai tässäkin asiassa kannattaa pitää tietty lähdekritiikki mielessä, mutta kunhan sen muistaa niin vertaistuesta ei voi kuin hyötyä!

Jos olet siis pienen allergikon vanhempi, ja mietit mistä kannattaa aloittaa, niin suosittelen lämpimästi aloittamaan tästä: 

Suolioireiset Allergialapset ry 

Tuolta sivustolta löytyy paljon käytännön tietoa ja muiden vanhempien kokemuksia. Ja nimestään huolimatta sivusto sopii muillekin, kuin pelkästään suolella oireilevien lasten vanhemmille.

Yhdistyksellä on myös Facebookissa oma vertaistukiryhmä:

Allergialasten Vanhemmat

Ryhmässä keskustellaan kaikesta allergiaan liittyvästä ilman tuomitsevia ja asiattomia kommentteja, koska siellä ollaan ihan omalla nimellä. Se siis poikkeuksena näihin "kaksplus" yms. sivustoihin. Siellä saa valittaa, iloita, kysellä ja aina saa vastakaikua muilta saman asian kokeneilta. Mutta koska kyseessä on edelleen "vain" vanhempien oma keskustelupalsta, eikä ammattilaisten ohjesivusto (vaikka onhan niitäkin joka lähtöön), kannattaa se lähdekritiikki pitää vahvasti mielessä ja varmistaa asiat omalta hoitavalta lääkäriltä mikäli yhtään epäröi. Niin, ja vältä MSAS-analyysi -keskusteluja, olit sitten niistä mitä mieltä hyvänsä (=draamaa, vaikka onhan silläkin toki oma viihdearvonsa, jos tykkää :D)!

Ja lopuksi totean, etten ole mitenkään yhdistyksen toiminnassa mukana, enkä ole kysynyt sieltä edes lupaa tähän "mainostukseen". Joten jos jollakin on jotain sanottavaa tämän asian tiimoilta, niin rohkeasti vain kommenttia kehiin niin korjataan asia!

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

9 kk

9 kuukauden kypsä ikä naksahti mittariin viime viikon torstaina. On siis aika päivittää (päivitellä?) pienen miehenalun taitoja!

9 kuukauden ikäisenä meillä

- paino sairaalareissulla mitattuna n. 8,7 kg
- nukutaan vaihtelevasti, mutta edelleen 2 syöntiä per yö
- nukutaan todella hyvin päiväunet ulkona vaunussa 2 kertaa päivässä 2-3 h
- nukahdetaan vaunuihin aina ihan itsekseen, ja yöunillekin yleensä melko hyvin
- nukutaan omassa sängyssä ensimmäinen unipätkä, jonka jälkeen siirrytään äidin kainaloon
- nukkuu lähestulkoon koko ajan masullaan yöunet
- on sairastettu ensimmäinen kuumetauti ja syöty siihen antibiootti
- suussa kaksi hammasta
- kiinteät samat kuin 8 kk aikaan, lisää ei ole voitu kokeilla maidon etsimisen / sairastamisen takia
- maitona edelleen pelkkä rm (Neocate todettu epäsopivaksi, Alfamino odottaa edelleen terveempää aikaa)
- ruoanpalaset uppoaa melko hyvin esim. quinoa ja kurkku
- ei osaa juoda edelleenkään nokkamukista (pureksii mieluummin kahvoja tai pohjaa), jonkunverran menee hörppyyttämällä lasista
- istuu hyvin tuetta
- osaa mennä istumisasennosta mahalleen ilman muksahduksia
- hytkyttelee kovasti konttausasennossa, ja yrittää edetä
- osaa melkein nousta istumaan masultaan (jää etukenoon toinen jalka sivulla)
- antaa äidille tavaroita käsistään, tai yrittää niitä työntää äidin suuhun
- halutessaan syliin ryömii äidin jalkoihin ja ojentelee käsiään
- osaa suuttua jos viedään pois kiva juttu (kaukosäädin, viedään pois vessasta)
- tykkää vedellä verhoja ja hieroa naamaansa niihin
- suorastaan rakasti meidän rakkaan edesmenneen kisun ruokakuppeja ja turkin nyhtämistä (äitiä itkettää taas… :( )
- kuuntelee todella tarkkaavaisesti kun muut puhelevat

Äiti

- kierto käynnistyi (yyh….)
- maidon tuotanto tehostui pojan sairastellessa, joten kun kiinteät alkoi taas maistua, kärsin taas maidon pakkaantumisesta ja kipeistä rinnoista
- paino tippui kilon, ja raskaudesta jäänyt pömppämaha pieneni kuin taikaiskusta (jee!!)
- nähnyt ensimmäiset painajaiset liittyen lomaan/lentomatkaan

Joulukortti -kuvaukset osoittautuivat kaksikertaa
haastavammaksi kahden lapsen kanssa kuin yhden… :)


torstai 14. marraskuuta 2013

Karhunpoika sairastaa edelleen...

Miten voikin olla pieni näin kipeä. Tänään on ensimmäinen päivä, kun kuume ei kipua yli 39 °C. On käyty lääkärissä, ja sairaalan lastenpäivystyksessä. On otettu verikokeita ja aloitettu antibiootti (virus)tulehdukseen. On todettu kolmen eri lääkärin toimesta, että tulehdus on joko vasemmassa tai oikeassa korvassa (jep, jokainen eri mieltä). Meillä siis rohistaan, yskitään, itketään yskiessä, valutetaan räkää, tuhistaan tukkoista nenää, oksennellaan, ripuloidaan ja ollaan muuten vain väsyneitä. Oksentelu johtuu limasta ja ripuli taas antibiootista. Ja huonosti nukutaan tottakai. Ihan parasta tässä kaikessa tietysti on, että juuri kun olet saanut lääkearsenaalin syötettyä, niin tulee oksennus. Sääliksi käy urheaa pientä miestä, joka silti jaksaa naureskella ja vähän ryömiskelläkin. Ehkä tämä tästä alkaa helpottamaan, mitä todennäköisemmin siis. Missäs niitä varapattereita äideille myytiinkään?

Sairaalan päivystykseen päädyttiin muuten, kun huomasin kuumeisen miehen aukileen olevan koholla, eikä siinä näkynyt sykettä laisinkaan (normaalisti aina näkyy). Kyselin terveyskeskuksesta, että pitääkö hätääntyä (myöhäistä, olin jo paniikissa), ja sieltä ei osattua sanoa (ei edes, että pitääkö tilata ambulanssi). Joten lähetteellä sairaalaan, jossa lastenlääkäri totesi tutkimusten jälkeen niin voivan käydä tilapäisesti kovassa kuumeessa (ensin peloteltuaan aivokalvontulehduksella). Aukile siis laski heti kuumelääkkeen alettua vaikuttamaan. Olen jo alkanut epäillä että näin harhoja, mutta miten ihmeessä minä sellaista keksisin, kun en ole edes koskaan kuullut niin voivan käydä… Samalla reissulla sain sitten 40 euron pikavoiton pysäköintiajan ylityttyä (huom! 4 tuntia!!). Sekin otti vielä eilen päähän, mutta onneksi tuo mies osasi muistuttaa, että pääasia on kuitenkin, että Elias saatiin tutkittua (aargh, hirveä lause! en vain nyt osaa muotoilla sitä zombie-aivoillani…) ja todettua "terveeksi".

Joka napille olisi nyt käyttöä

maanantai 11. marraskuuta 2013

Karhunpoika sairastaa

Ja juuri kun pääsen iloitsemaan parantuneista yöunista, iskee kamala flunssa. Nyt voin rehellisesti sanoa, etten ole nukkunut "silmällistäkään" viime yönä (ok, pari torkahdusta). Eliakselle nousi eilen illalla kova kuume, joka ei oikein tahtonut laskea lääkkeilläkään. Yö meni siis nenää putsatessa, rohisevaa hengitystä kuunnellessa ja pientä nuhanenää lohdutellessa. Aamuyöstä kuume laski uuden lääkesatsin jälkeen sen verran, että torkahdimme molemmat. Aamutoimien aikaan ukko jaksoi olla hetken aikaa pirteä, mutta kun kuume alkoi taas nousta, alkoi vilun väristykset ja silmät taas pyöriä päässä. Eikun lisää kuumetta alentavaa, ja tuuditus unille sylitellen. Katkonaista tuntuu tosin tämäkin uni olevan.
 
Punaposkinen sairastelija :(
Ihottuma alkoi riehua tietysti heti pitkin vartaloa taudin iskiessä. Pistin siis Neocaten tauolle, sillä ei pieni keho varmastikaan kestä molempien rasitusta. Pelkään, että tauti on mennyt korviin, koska nuhaa on ollut nyt jo ainakin kahden viikon ajan. Vaikka eipä Elias korviaan ainakaan mitenkään selkeästi ole valittanut, joten toivotaan että selvittäisiin ilman antibiootteja. Huoli on kyllä äidillä melkoinen pienimmäisen puolesta :/

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Isänpäivää!

Harvinainen blogiotsikko tälle päivälle, eikös :)

Meillähän nämä tämmöiset merkkipäivät ovat jo ihan "rutiinia", sillä tämä on jo kuudes isänpäivä meidän perheessä (heh heh!). Ei sillä, ettemmekö olisi kiitollisia siitä, että olemme vanhempia, vaan tietenkin päinvastoin. Onhan se kiva, että tämmöinen muistamispäivä on järjestetty ehkä hieman kaupallisessakin mielessä, vaikkei itse sillä mielellä kulutukseen osallistuisikaan. Emme (mies vielä vähemmän kuin minä) ole koskaan olleet varsinaisia juhlija -tyyppejä, mutta tokihan jotain pientä ja erikoista normaaliin verrattuna haluan järjestää.

Suolapähkinä-mascarponejuustokakku kinuskikastikkeella
Ohjelmassa siis ihan tavallista yhdessäoloa oman perheen kesken. Molemmat ukkilat ovat niin kaukana, että onnittelut hoidettiin puhelimitsi jo aamusta. Isi söi aamupalaksi kakkua, ja päivän juhla-ateriaksi on tulossa iskän lempparia, Burgundinpataa. Eihän sitä tämän ihmeellisempää tarvitsekaan!

Isänpäivälahjat ja päiväkodissa askarreltu kortti

Paljon Onnea kaikille jo oleville ja 
myös tuleville ISEILLE!

lauantai 9. marraskuuta 2013

Toivoa paremmasta

Ei, allergiat eivät ole vieläkään parantuneet. Ja ei, Neocate ei edelleenkään tunnu sopivan. Mutta hei, meillä nukutaan taas! Viimeisen parin viikon aikana meillä on ollut enemmän hyviä öitä kuin huonoja. Hyvinä öinä Elias herää sen kaksi kertaa syömään ilman huutoja, ja huonoina öinä herätään myös kaksi kertaa syömään, ja 20 kertaa niiden välillä huutamaan. Vielä kuukausi sitten muistan googlailleeni keskellä yötä "8 kk vauva huutaa öisin", ja löytäneeni hyvin monta vastaavaa tarinaa. Tulihan Eliakselle hampaitakin, ja oppi myös ryömimään, mitkä varmasti ovat horjuttaneet unirytmiä jo entistenkin "vaivojen" lisänä. Mutta mitään niin kamalaa huutomaratonia ei ole enää ollut kuin silloin, ja nyt jopa rauhoitutaan tassutteluun melko hyvin.

Tänä aamuna olen siis hyvin levännyt äiti. Vaikka Eliaksella on naamassa ihottumaa melko paljon, ja länttejä muuallakin kehossa, niin tuntuu ettei se nyt vaivaa niin paljon kuin aikaisemmin. Olemme edelleen yrittäneet antaa Neocatea annoksella 1 dl/pv puurojen seassa, mistä ihottuma todennäköisemmin johtuu. Uutena aloitimme antamaan Zyrteciä päivittäin, ja vaikka aluksi tuntui ettei siitä apua ole, niin ehkä kuitenkin se auttaa pitämään pahimmat kutinat poissa. Silmiä ja suuta kutittaa selkeästi varsinkin puuroa syödessä, koska usein pienet kädet eksyy hinkkaamaan silmien ja suun ympäristöä levitellen puurot ympäri naamaa. Mutta toivon edelleen, että Elias siedättäyisi Neocatelle jossain vaiheessa. Ja jos tämä unirytmi ja vähäoireinen allergiaelämä jatkuu, niin kelpaa meille paremmin kuin hyvin.

Tästä taitaa tulla nyt melkoisen sekava päivitys, mutta olkoon! Siirrytään siis seuraavaan aiheeseen: kävimme eilen taas uimassa, ja huhheijaa mikä vesipeto Elias osoitti olevansa. Kun pojasta pitää kiinni kainaloiden alta, ja liu'uttaa eteenpäin vedenpinnalla, tekee poika ihan oikeita uintiliikkeitä! Siis heiluttelee vartaloaan ylös alas rytmisesti kuin hylje, ja samalla vatkaa vettä käsillään ja jaloillaan. Todella hauskan näköistä menoa! Vitsailtiin miehen kanssa, että varmaan jos laskisi irti, niin lähtisi uimaan ihan itsekseen. Sukeltelua ollaan myös treenattu ihan omatoimisesti, ja se sujuu edelleen ihan hyvin, vaikkakaan mitenkään pitkiä matkoja en ole uskaltanut sukelluttaa. Mutta siis sellaisia pää veden alle ja edetään puoli metriä -sukelluksia. Kohtahan tätä taitoa pääsee treenaamaan päivittäin lämpimään, ihanaa!

Askarreltiin poikien kanssa taikataikinaan molempien jäljet isänpäiväksi. Pienimmän kohdalla haastetta tehtävään toi automaattinen sormien ja varpaiden kipristely (reiät kädenjäljessä ja oudot varpaanjäljet jalassa), ja vanhemman kohdalla taikinan riittävyys isoille jäljille. Toiselle puolelle liimattiin pahvi, jossa lukee onnentoivotukset. Väriä nämä ovat vielä vailla, joten yritämme ehtiä vielä maalailuhommiin jossain välissä :) 



keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Tiukka imetysdieetti

Tässä on puolisen vuotta vierähtänyt melkoisen kapealla ruokavaliolla pojan allergioiden takia, siis tuttavallisemmin id:llä (imetysdieetillä). Poissa on tällä hetkellä kaikki Suomesta saatavilla olevat viljat (kotimaisten lisäksi myös maissi, riisi, tattari, amarantti, teff) lukuunottamatta hirssiä, maito, muna, peruna ja soija. Olen myös vältellyt jotain pienempiä ruoka-aineita, kuten tomaattia, porkkanaa, bataattia, mansikkaa ja herneitä. Noista varsinkin kolme viimeksi mainittua ovat antaneet selkeääkin selkeämmät oireet myös maidon kautta. Kun näitä allergioita alettiin todeta, ja syyllisiä alkoikin sitten löytyä ihan liian iso pino, oli aluksi tuntemukset suorastaan aika katastrofaalisen lannistuneita. En oikein keksinyt mitä voisin edes syödä, kun vältettävien listalla oli kaikki ne aineet, joita ennen söin päivittäin. Mutta kun aikaa kului, ja ajatukseen alkoi sopeutua paremmin, aloin etsimään innokkaasti uusia ruoka-aineita kokeiltavaksi. Se täytyy vielä sanoa, että alun pelastukseksi pystyin käyttämään soijaa, joka jäi vasta pari kuukautta sitten pois pelistä Eliaksen allergisoiduttua sillekin. Ajattelin listata tähän muutaman ruoan, mitä söin ennen, ja syön nykyään näiden samojen asioiden kanssa kamppailevien helpotukseksi.

aamupala

Ennen: Kaurapuuroa vaniljajugurtilla (joo tiedän, todella eriskummallinen yhdistelmä, mutta TOIMII!)

Hetki sitten: hirssipuuroa mustikka-soijajugurtilla

Nyt: hirssipuuroa hirssihiutaleista, mustikkakiisseliä (tapiokalla suurustettu) tai Bonnen soseita

lounas

Ennen: riisiä, kanakermakastiketta, feta-salaattia, juomana piimä

Nyt: quinoaa, kana-kookoskastiketta (joskus heitän sekaan pilkottuja kuivahedelmiä), vihersalaattia (kurkku-rypäle-punasipuli, rucola, jäävuorisalaatti), juomana mantelimaito

välipala

Ennen: maitokahvi, jugurtti, hedelmä tai makea leivos

Nyt: kahvi tai tee mantelimaidolla, omena/päärynä/mustikkapaistos tai kuivattuja hedelmiä

päivällinen

Ennen: juusto-kinkkuruisvoileipä, feta-salaattia, uunijuureksia (bataatti, porkkana, lanttu, sipuli yms.)

Nyt: (hirssirieskaa), vihersalaattia, uunijuureksia (kukkakaali, lanttu, parsakaali, ruusukaali, kesäkurpitsa, sipuli, öljyä, hunajaa+mausteita), uunilohi kookosmaidossa, quinoaa

Iltapala

Ennen: hedelmiä tai jugurttia

Nyt: mustikka(-vadelma)kiisseliä, hedelmiä tai hirssi-puolukkapuuroa

Ylläolevat ovat siis aika karkeita esimerkkejä siitä millä korvaan aikaisemmin syömäni ruoka-aineet. Onneksi peruna on ollut aina toissijainen ruoka-aine meidän keittiössä, joten suurta tuskaa siitä luopumisesta ei ole tullut. Ainoa varsinainen ongelma saattaa tulla siinä kohtaa, kun etsii kaupasta gluteenittomia leipiä, sillä nehän on muutamaa poikkeusta lukuunottamatta täynnä perunaa. Tosin meidän kohdalla, kun siis mikään muukaan vilja ei sovi, ongelmaa ei ole kun pelkkää hirssiä sisältävää kaupallista leipää ei valmisteta missään. Aluksi leivän tuska oli melkoinen, mutta nykyään hädintuskin tulee koko leipä mieleen. Silloin tällöin leivon hirssirieskoja, mitkä ovat kyllä oikeasti aivan sairaan hyviä!

Hirssi-puolukkavispipuuro
Aikaisemmin olin todellinen jugurtin suurkuluttaja. Vielä hetki sitten pystyin syömään Alpron mustikkajugurttia (mikä siis on oikeasti ainoa hyvänmakuinen soijajugurtti, muut maistuvat samalle kuin nuoleskelisit metallitankoa), mikä oli loiva lasku tähän jugurtittomaan elämään. Nykyään korvaan nämä mieliteot kiisseleillä, joita yleensä on aina jääkaapissa. Onneksi tärkkelyksistä meille sopii tapiokatärkkelys, jota voi käyttää ihan samalla tavalla kuin peruna-, maissi- tai ohratärkkelystä.

Ruoan lisäkkeenä taas quinoa on ihan ehdoton ykkönen. Sehän on todella loistava vilja, siis paljon ravinteikkaampi kuin esimerkiksi sitä hyvin paljon muistuttava riisi. Se on myös hyvin kuitu- ja proteiinipitoinen, ja sen kyllä huomaa jos on jättänyt quinoan syömättä! Nälkä alkaa nimittäin kurnimaan suht nopeasti syönnin jälkeen. Quinoaa keitellessäni lisään vielä sekaan punaisia linssejä, mitkä myös ovat hyviä kuidun ja proteiinin lähteitä.

Lihaa tai kalaa syön myös nykyään paljon enemmän kuin aikaisemmin. Ennen söin tosiaan yhden varsinaisen liha-aterian päivässä, ja toinen oli yleensä kasvisateria. Nyt on pakko syödä useammin juuri tuosta edellä mainitusta syystä, siis nälästä. Annoskoko on myös paljon isompi kuin aikaisemmalla ruokavaliolla, ja muutenkin minusta tuntuu että syön koko ajan. 

Onneksi herkuistakaan ei ole tarvinnut kokonaan luopua. Elämän pieni ilo on nykyään kuivatut hedelmät ja mantelit. Hampaat varmaan tykkää tosi paljon, kun lähes koko ajan käyn napostelemassa "jotain hyvää". Leivonnaispuoli on aika köyhää, mutta kyllä semmoset peruspaistokset onnistuu manteli- ja kookosjauhoistakin. Ja ehkä minun makuaistini on kokenut täydellisen uudistumisen, mutta kyllä ne mun mielestä on todella hyviäkin. Hirssijauhoissa on mun mielestä vähän semmoinen pistävä sivumaku, joten kamalasti en niitä viitsi käyttää leivonnassa. Poika kyllä vetää hyvin mielellään hirssijauhoista keitettyä puuroakin!

Hyviä löytöjä nämä, mutta myös Lidlin savumantelit
ovat todella hyviä!


Mitään ravintomääriä en ole koskaan ruokavaliostani laskenut, enkä ole päässyt myöskään ravitsemusterapeutille tämän asian tiimoilta. Joskus kyselin neuvolasta, mutta sain vastaukseksi jotain ympäripyöreää "sitten kun lapsi on vuoden ikäinen" -muminaa. Purkista otan täydennyksenä monivitamiinia ja kalkki-d-valmistetta, siis silloin kun muistan. Ehkä tässä kuitenkin ollaan jo voitonpuolella, eikä tämä enää niin vaikeaa ole edes noudattaa kun tietää, että seuraavana yönä saa (ehkä) nukkua vähän paremmin. Enemmän minua jännittää se tuleva, kun tätä dieettia pitää alkaa purkamaan. Mahtaa painokäyrä vetää aika kovan nousukiidon jos jatkan eväiden puputtamista samaan tahtiin.

(Olimme muuten vauvamuskarissa tämän viikon maanantaina. Siellä tuli puheeksi imetysdieetit, jolloin kerroin näistä rajoituksistamme. Eräs maidoton, todella laiha äiti, tuumasi siinä minua katsellen että "et ole kuitenkaan tuon laihempi". Hmm, selvä, olenhan minä ihan normaalipainoinen, ja samassa painossa kuin ennen raskauttakin. Ehkä minä vaan syön paremmin ja olen kekseliäämpi tän ruokavalioni kanssa, etten pääse laihtumaan. Tosin eipä musta anorektikkoa saa tekemälläkään kun ruoka maistaa liian hyvin.)

Lisäsin muuten tuohon sivupalkkiin linkin Blogloviniin. En tiedä onko siitä mitään lisäiloa, mutta siinähän se nyt töröttää. Ainakaan näin kertasilmäyksellä en itse mitenkään innostunut asiasta, mutta ehkä mä jossain vaiheessa pääsen siihen sisälle.


maanantai 4. marraskuuta 2013

Valivali-päivä

Ei mene taas niinkuin Strömssöössä. Ensin Elias kiehnäsi heräillen lähes koko yön läpi, ja aamulla naamalla paistoi 2 hehkuvan punaista omenaposkea. En tiedä onko nyt "löydetty" ensimmäinen hedelmä, jolle pieni herra on allerginen. Eilen sai siis purkillisen Piltin aprikoosisosetta, ja aikaisemmin on saanut vain pari kertaa kuivattua luomu aprikoosia. Yleensä nuo soseet ovat käyneet, vaikka tuore olisikin lehahtelua aiheuttanut (banaani). Harmittaa jos näin on, koska nuo kuivatut aprikoosit ovat todella kätevää sormiruokaa ja huippuhyvänmakuisiakin. Ilman tuota sosetta nyt pärjätään, koska onneksi vaihtoehtoja on paljon muitakin. Olin vaan kuvitellut, että aprikoosi on sellainen hyvin siedetty hedelmä. Voihan se tietty olla, että reaktio tuli muustakin, mutta kovasti se ihmetyttää, koska Zyrtecia ollaan nyt otettu muutamana päivänä säännöllisesti Neocaten sisäänajamiseksi (ei kyllä näytä yhtään paremmin sietävän antihistamiini-tuellakaan). Jo illalla posket siis punoittivat, ja voitelin ne kortisonilla, mutta eipä siitäkään näyttänyt apua olevan.

Päikkäreiltä herättyä poju oli "vähän" kärtsänä, joten sain viihdyttää kitisevää miestä sylissä/tissillä melkein koko päikkäreiden välisen ajan. Olin kuitenkin käyttänyt viimeiset kypsät porot pakkasesta, joten aloin kokkailemaan niitä samalla. Ei tarvitse olla mikään ainstain, että arvaa miten siinä kävi. No, pohjaan paloivat ja huolella. Greit, sehän onkin ihan halpaa poltella pohjaan… Omaa napaa alkoi tietysti myös kaivella, joten heitin kanat uuniastiaan, ja uunin tulille. Puoli tuntia myöhemmin menen katsomaan, että joko siellä aletaan olla kuumissaan ja valmiina syötäviksi. Ehkä olisin päässyt silloin syömään, JOS olisin muistanut laittaa ne kanat sinne uuniin, enkä jättänyt niitä pöydälle lojumaan. Kyllähän sitä uunia passaa käyttää talon lämmittämiseen, sehän on lähes ilmaistakin! Jospa tässä kohta pääsisi syömään, nyt kun ne kanat on siellä uunissa (ellen unohda niitä sinne tässä postausta väsätessäni). Ja lisätään tähän nyt perinteiset valitukset säästäkin, on pimeätä ja sataa jne jne.

Ajatukset ovat myös harhailleet kissamme takia. Kissa on vanha, jo 16-vuotias vanha neitokainen. Kissa on ollut perheenjäsenemme jo kauan ennen lapsia, ja ollut minulle hyvin rakas. Mutta kissa on nyt sairas, ja suoraan sanottuna minulla ei tunnu olevan enää energiaa huolehtia siitäkin. Harmittaa, että nämä viimeiset ajat ovat olleet varmaan kärsimystä molempien puolelta. Edessä olisi siis päätös, se viimeinen päätös. En vain pysty tekemään sitä. En pysty ottamaan puhelinta käteen ja soittamaan aikaa sille. Itkettää, kun ajattelen koko asiaa, enkä varmasti pystyisi edes sokeltamaan asiaani eläinlääkäriasemalle. Toivoin vain koko ajan, että kuin taikaiskusta kissamme olisin taas oma ihana, terve itsensä. En edes tiedä pystyisinkö olemaan kissan seurana viimeisinä hetkinä. Minulla on niin paljon hyviä muistoja paremmista ajoista, ja olisin toivonut, että se olisivat jatkuneet pitempään. Ja että lapsetkin olisivat pystyneet viettämään aikaa sen aikaisemmin tuntemani kissan kanssa. Ehkä se tästä, ehkä asiat sujuu omalla painollaan, mutta jos ei, niin…